Isopurjeen trimmaus

Purjeen trimmaaminen on yhdistelmä ymmärrystä, tuntumaa ja oikeiden säätöjen ajoitusta. Moni purjehtija tuntee yksittäiset trimmit nimeltä, mutta ei välttämättä hahmota, miten ne vaikuttavat kokonaisuuteen – erityisesti silloin, kun tuuli tai purjehdussuunta muuttuu nopeasti.

Tämän oppaan tarkoitus on tehdä trimmaamisen perusteet selkeiksi ja käytännönläheisiksi. Käyn vaihe vaiheelta läpi isopurjeen tärkeimmät säädöt, niiden vaikutukset ja tilanteet, joissa niihin kannattaa tarttua. Teksti on kirjoitettu niin aloittelijalle kuin kokeneemmallekin purjehtijalle, joka haluaa hioa trimmiään paremmaksi.

Jos siis haluat ymmärtää, miten falli, Cunningham, puomiliikki, maston taivutus, skuutti, levanki ja kikkari toimivat yhdessä ja miten ne vaikuttavat veneen kulkuun, tämä opas on sinua varten.

Tervetuloa syventämään purjehdustaitojasi – askel kerrallaan, kohti parempaa vauhtia ja hallittavuutta vesillä.

Falli (nostin) ja Cunningham

Purjeen etuliikissä tarvittava jännitys on suoraan sidoksissa apparentin tuulen voimakkuuteen. Mitä kovempi tuuli, sitä enemmän jännitystä etuliikki tarvitsee – ja päinvastoin. Tämä tarkoittaa, että etuliikin jännitystä täytyy säätää paitsi tuulen yltyessä myös purjehdussuuntaa muutettaessa. Vastatuuleen purjehdittaessa apparentti tuuli kasvaa, joten myös etuliikin jännityksen on oltava suurempi kuin myötäisemmillä suunnilla.

Aloita nostamalla purje ylös. Kiristä falli käsivoimin niin tiukalle kuin saat. Kiristä sitten skuuttia sen verran, että purje täyttyy. Kun purje on täyttynyt, kiristä fallia juuri sen verran, että etuliikistä lähtevät vaakasuuntaiset rypyt katoavat. Kevyessä tuulessa pieni määrä ryppyä voi olla jopa toivottavaa. Kun tuuli nousee ja rypyt ilmestyvät takaisin, jännitystä on lisättävä.

Jos purje on jo ylhäällä ja falli ei veny, on järkevää tehdä kiristys Cunninghamilla. Jos Cunninghamia ei ole, kiristys tehdään fallilla. Varo kuitenkin kiristämästä liikaa!

Kun kiristät fallia tai Cunninghamia, päästä ensin isopurjeen skuutista hieman paineita pois - varsinkin isoissa veneissä ja erityisesti fallin kohdalla.  Fallin kiristäminen täyden paineen alla on turhauttavaa ja usein vaikeaa.

Muista, että falli ja Cunningham vaikuttavat purjeeseen samalla tavalla. Jos mastosi taipuu, etuliikin jännitystä on lisättävä aina kun maston taivutus kasvaa. Eli jos kiristät takastaagia ja masto taipuu, seuraava vaihe on kiristää joko fallia tai Cunninghamia.

Purjeen profiilin syvyys (voima)

Mitä syvempi purjeen profiili on, sitä enemmän voimaa se tuottaa. Kevyessä ja keskituulessa – kun vene ei vielä kallistu – tavoite on syvempi profiili ja sitä kautta lisää voimaa. Kun tuuli voimistuu ja vene alkaa kallistella liikaa, on tärkeää latistaa isopurjetta asteittain. Vastatuuleen purjehdittaessa latteampi profiili toimii paremmin.

Purjeen profiili syvenee, kun etu- ja takaliikki lähestyvät toisiaan, ja latistuu, kun ne erkanevat. Kuvittele paperiarkki: jos painat reunoja kohti toisiaan, kaari syvenee; jos vedät niitä erilleen, kaari latistuu.

Alaliikin kireys eli puomiliikki (outhaul)

Puomiliikin kireydellä kontrolloidaan isopurjeen alimman kolmanneksen muotoa. Löysäämällä puomiliikkiä lisätään muotoa ja voimaa; kiristämällä purje latistuu ja tehot vähenevät.

Kun vene alkaa kallistua ja peräsimeen tulee liikaa painetta – ohjaaminen muuttuu raskaaksi – kiristä puomiliikkiä. Vastatuuleen purjehdittaessa purje saa olla kokonaisuudessaan melko lailla latteahko, joten muista riittävä kireys.

Puomiliikin löysääminen lisää purjeen alareunan kaarevuutta (syvyyttä) ja sulkee takaliikkiä alaosasta, mikä parantaa kiihtyvyyttä kevyessä ja keskituulessa, mutta yleensä heikentää veneen kykyä nousta korkealle tuuleen. 

Yleensä puomiliikki löysätään kokonaan (n. 100 mm maksimikireydestä) vasta avotuulilla. Kevyessä ja keskituulessa voit pitää sitä noin 50–75 mm auki maksimista. Kiristä puomiliikkiä asteittain tuulen voimistuessa.

Maston taivutus (bend, bendis)

Tärkein väline maston taivutukseen on takastaagi (hekki). Jos veneessäsi on barduunoita, myös niillä on roolinsa.

Kun takastaagia kiristetään, masto vetäytyy paitsi taakse myös alas, jolloin maston huippu pakotetaan taipumaan kohti kantta. Maston keskiosa taipuu eteenpäin, mikä vetää isopurjeen etuliikkiä kauemmaksi takaliikistä ja latistaa purjetta. Maston taivutus vaikuttaa erityisesti isopurjeen yläosan (noin ylimmän 2/3:n) muotoon.

Sama periaate kuin puomiliikissä: mitä enemmän taivutusta, sitä latteampi profiili, vähemmän kallistusta ja parempi kontrolli kovassa tuulessa. Kovassa kelissä mastoa voidaan joutua "ylitaivuttamaan". Ylitaivutuksen tunnistaa purjeen takakulmasta mastoa kohti lähtevistä viuhkamaisista rypyistä. Ylitaivutus on ajankohtaista, kun ei voida tai haluta vielä reivata.

Isopurjeen jalus eli skuutti

Skuutti vaikuttaa isopurjeen muotoon kauttaaltaan, ja sitä tulee säätää aina tuulen tai aallokon muuttuessa.

Kryssillä paras indikaattori on ylimmän latan päässä oleva liehu elikkäs indikaattori elikkäs inkkari. Liehun pitää olla "ujo". Tällä tarkoitan sitä, että liehun pitää olla 50% ajasta piilossa, taittuneena purjeen taakse ja 50% ajasta esillä. Liehu siis kurkkaa ja menee piiloon, kurkkaa ja menee piiloon. Tämä on perustrimmi skuutille keskituulessa. Aivan kevyessä tuulessa liehu voi olla 80% ajasta näkyvissä.  

Sivutuulella kannattaa muistaa vanha viisaus: "Kun tekee mieli kiristää skuuttia, löysää sitä." Tämä pitää yllättävän usein paikkansa.

Päästä skuutista ulos, ja juuri kun purje alkaa elää, kiristä hieman takaisin. Yleisin virhe avoimemmilla tuulen suunnilla on liian kireä skuutti. Älä pelkää päästää purjetta niin paljon ulos, että se koskee vantteihin tai saalinkiin – varmista vain, että puomin alasvetäjä (kiki) on riittävän kireällä.

Sivuvastaiseen, sivutuuleen ja sivumyötäiseen täydellinen trimmi edellyttää jatkuvaa työskentelyä ja tuntemusta veneen rytmistä. Puuskissa skuuttia tulisi löysätä hieman, jotta vene kiihtyy. Ymmärrän toki vallan hyvin, että matkapurjehtijalla ei ole halua trimmata näin aktiivisesti mutta hommat on hyvä tietää silti ainakin periaatteen tasolla. 

Myötäisemmillä suunnilla skuutti vain siirtää purjetta sisään ja ulos. Vastatuuleen purjehdittaessa skuutti alkaa vetää puomia alaspäin, jolloin se vaikuttaa isopurjeen twistiin (kiertoon). Twist tarkoittaa purjeen kohtauskulman avautumista alaosasta kohti toppia. Kireä skuutti vähentää twistiä ja pyöristää takaliikkiä, jolloin vene nousee korkeammalle tuuleen. Löysä skuutti lisää twistiä, kiihdyttää virtausta ja helpottaa veneen laskemista alemmas sekä kiihtymistä.

Muista periaate: "Vauhti ensin, korkeus sitten."
Aloita hieman löysemmällä skuutilla, anna veneen kiihtyä ja kiristä sitten asteittain.

Hyvä lähtökohta: ylin latta osoittaa samaan suuntaan kuin puomi ja ylin inkkari pysyy juuri näkyvissä. Kevyessä tuulessa tarvitset enemmän twistiä – löysää skuutti niin, että ylin latta osoittaa 5–10° puomin suojan puolelle.

Levanki (traveler)

Levangilla on kaksi päätehtävää:

1. säätää puomin kulmaa suhteessa tuuleen

2. auttaa veneen vauhdin ja kallistuksen hallinnassa puuskissa ja rei'issä.

Aloita säätämällä skuutti niin, että saat purjeeseen oikean twistin. Sen jälkeen säädä levanki niin, että puomi on veneen keskilinjalla maksimaalisen voiman ja korkeuden saavuttamiseksi. Valvo samalla peräsinpainetta ja kallistusta.

Kevyessä tuulessa, kun skuutti on löysemmällä, levankivaunu nostetaan tuulen puolelle, jotta puomi pysyy keskilinjalla. Muista: tärkeää on puomin asento, ei vaunun paikka.

Tuulen kasvaessa ja skuutin kiristyessä levankivaunua siirretään asteittain suojan puolelle, jotta kallistus ja peräsinpaine pysyvät hallinnassa.

Kilpapurjehduksessa levankia säädetään jatkuvasti. Matkapurjehtijan kannattaa löytää vakaa ja mukava perusasetus, joka ei kallista venettä liikaa ja tekee matkanteosta helppoa.

Puomin alasvetäjä (kikkari, kiki, kikkitalja)

Kikin tehtävä on estää puomia nousemasta ylös silloin, kun skuutti löystetään. Samat periaatteet pätevät kuin skuutissa: kiristä kikkaria sen verran, että isonpurjeen ylin latta on puomin suuntainen.

Kevyessä tuulessa kryssillä kikkariin ei yleensä kosketa. Kovassa tuulessa sitä käytetään auttamaan skuuttia vetämään puomia alas ja kontrolloimaan takaliikkiä. Kiristä kikkaria reilusti, jolloin puuskan yllättäessä voit löysätä skuuttia ilman, että koko takaliikki aukeaa hallitsemattomasti. Tähän tapaan viitataan nimellä "Vang sheeting."

Yhteenveto

Kun isopurje on säädetty hyvin:

• vene kulkee kevyemmin

• kallistus pysyy hallittuna

• peräsin tuntuu kevyeltä

• vene kiihtyy puuskissa eikä vain kallistele

Olitpa sitten matkapurjehtija tai suorituskykyä hakeva kilpapurjehtija, samat perusperiaatteet pätevät: purjeen trimmi ratkaisee, miten vene kulkee.